Kuule kuiskaukseni, kierrä vartaloni ympäri. Tutki jokainen uurre, löydä jokainen virhe. Kuiskaa takaisin mitä löysit.

Löysin itseni rakastuneena Sinuun. Olin odottanut tätä hetkeä. Ajatukseni soljuivat hetken virrassa, ilman alkua ja loppua. Oli vain nyt ja tässä, mutta se käsitti koko maailmankaikkeuden alusta loppuun.

Se huuhtoi aaltoina sydämeni yli katkaisten väristen yhteyden kehooni. Tuntui kuin olisin irti kaikesta tuskasta ja pahasta mitä kehoni kantoi. Tunsin silti lämpimät kyyneleet poskillani. Muurini murenivat.

Löysin itseni kaipaamasta Sinua. Niinkuin silloin puutarhan penkillä, kun istuimme vierekkäin, niin erilaisina, mutta niin kiinni toisissamme. Vierekkäin, kaivaten toistemme sanoja ja kosketusta. Rakastan Sinua.

Lupauksiani suren,
hampaitani yhteen puren,
väkivalta mielen valtaa
pää tuntuu sekavalta

Veri virtaa ympärillä
ken tietää onko sillä
mitään merkitystä syvää
tekee pahaa tarkottaa hyvää

Itken itseni puun juurelle
Kuuntelen metsää ja kuiskaan Suurelle:
"Kuinka mun sydämeni kaiken tän kantaa?"
Loppumaton ei ole rakkauteni antaa

Kyynele tuskani metsälle jakaa
Metsä vastaa "Lohdutonta kunnioittakaa"
Kaipuuni linnun lauluksi muuttuu
Kaunis on se joka sielustani puuttuu

Anteeksi annan ja unohdan
ikuisiks ajoiks sut hautaanhan
Ken sut ikinä kaivakoon
ottakaan suojaansa, rakastakoon
Ikinä löydä toista mä en
suruuni hukun ja tunnen sen
Kuinka sun huules mut silloin kohtas
ja silmäs mun elämän onnen pohjas
Anteeksi annan ja unohdan
rakkaus tää viimeinen olethan.

The torment that I make myself go through
is my own built, my own four walls.
But still what I never had, but thought I did hurts the most,
even though it cease to exist.
We are all alone, together alone.
Afraid of each other, afraid to let go.
Living to let go, but still holding on,
waiting for someone to help through the fall.
I loved you so much, or so I thought,
nothing less, nothing more, just all I had to give.
I just wanted to love you, for you to never know.
You are my only mistake, forever be gold.

Haiku

Ajatusten tie,
kotiini taas se vie
- annan sen juosta

Liian pitkä matka on,
jalkojani särkee jo
- antaisit vettä.

Kivi kengässä
pistää terävän haavan
- askeleet painaa.

Puu antaa suojan,
lehdiltänsä vettä juon
- hetkeksi istun.

Koti tule luo,
entä jos en jaksakaan
- jään tähän yksin.